Etusivu » Artikkelit » Kuparin käytön ympäristöedut
Artikkelit

Kuparin käytön ympäristöedut

Kun arvioidaan kuparin käytön ympäristöhyötyjä, on parasta aloittaa luonnontieteiden perusteista. Kupari on alkuaine, jota löytyy maaperästä ja vesistöistä, ja pienimmätkin elävät organismit ovat hyödyntäneet sitä koko evoluution ajan.

Kupari on myös elintärkeä ravintoaine kaikille kehittyneemmille elämänmuodoille. Luonto sopeutuu mainiosti kuparin käyttöön, koska se suojautuu luontaisesti myös sen haitoilta. Tämä pätee yhtä hyvin yksinkertaisissa ilmiöissä kuin kaikkein monimutkaisimmissakin ihmiskehon aineenvaihduntatoiminnoissa. Kuparin pitkän aikavälin ympäristövaikutukset rakennuksissa ovat luonnon näkökulmasta hallittuja. 

Kupariset julkisivut, katot ja muut ulkoiset arkkitehtuuriset elementit kehittävät suojaavan patinakerroksen ajan kuluessa, joka uudistuu myös vahingoittuessaan. Tämä varmistaa erinomaisen kestävyyden ja suojan korroosiota vastaan käytännössä missä tahansa sääolosuhteissa. Päinvastoin kuin muutamat muut metallit, kupari ei kärsi alapuolisesta korroosiosta. Tämän seurauksena kupari kestää aina pidempään kuin sitä tukeva rakenne. Todellakin, muuan kuparikatto on todistetusti kestänyt yli 700 vuoden ajan.

Luonteenomaista kuparille

Kupari on yleisesti käytetty keveissä katteissa, jotka vaativat vähemmän kannattelevia rakenteita kuin muut materiaalit. Pienen lämpölaajenemisensa vuoksi säänvaihteluiden aiheuttama liike kuparilla on vähäistä, ja näin vältytään materiaalin heikkenemiseltä ja pettämiseltä. Kupari ei veny eikä viru kuten muutamat muut metallit. Kuparin paloluokitus on A1 (palamaton materiaali) standardissa EN 13501-1:2007+A1:2009.   

Kuparin käyttö on turvallista, ja sitä voi työstää eri vuodenaikoina ilman, että se haurastuisi kylmässä tai muuttaisi muotoaan lämpimässä. Kupari ei vaadi ehostusta, puhdistamista, suojatoimenpiteitä, kemiallista suojaamista tai muutakaan kuluja aiheuttavaa ylläpitoa. Kuparin vuorovaikutus ympäristön kanssa on sisällytetty kuparin REACH-rekisteröintiaineiston riskinarviointiin, eikä sillä ole kemikaalilainsäädännön mukaista luokitusta eikä rajoituksia.

Tuotanto ja kierrätys

Euroopassa tuotettava rakennuskäyttöön tarkoitettu kupari valmistetaan EN 1172 -standardin määritelmien mukaan nykyaikaisissa tehtaissa erittäin valvotussa ympäristössä ja varmistettujen kierrätysmenetelmien avulla. Valmistusprosessin raaka-aineista tyypillisesti 85-100 prosenttia on kierrätysmateriaalia, mikä säästää energiaa ja vähentää myös päästöjä.

Taloudelliset näkökulmat ohjaavat kuparin kierrätystä, mutta samalla sen ikuinen kiertokulku tuottesta tuotteeseen yhteiskunnassa tuottaa suunnattoman ympäristöedun.

Jatkuva parannus

Kuparin kierrätyksellä on pitkä historia, käytöstä poistetut kuparituotteet on aina valmistettu uusiksi tuotteiksi. Kuparituotteiden valmistuksesta syntyvän tuotantoromun sekä käytöstä poistettujen tuotteiden kierrätys on suhteellisen helppoa verrattuna moniin muihin materiaaleihin. Kuparin arvo myös säilyy kierrätettäessä. Kupari voidaan käyttää uudelleen ja uudelleen ilman, että sen laatu tai käytettävyys kärsii.

Kupariteollisuus, niin kaivoksilla kuin jatkojalostuksessa, käyttää noin 30 prosenttia pääomakuluistaan ympäristöasioiden kehittämiseen. Kuparin valmistus on jatkuvan kehityksen alaista, mikä tarkoittaa asiakkaille ja osakkeenomistajille turvallista ja nykyaikaiset ja asianmukaiset vaatimukset täyttäviä tuotteita ja arvoketjua. Kupariteollisuus täyttää jo nyt Euroopan unionin tavoitteet kierrätystaloudesta. Kupariteollisuus pyrkii edelleen edistämään käytöstä poistettujen tuotteiden palautumista tuotantoprosessiin, mikä tehostaa materiaalin käyttöä läpi sen elinkaaren, erityisesti loppupäässä.

Ympäristöarvioinnit ja -sertifioinnit

Ympäristösertifioinnit ovat tärkeitä sijoituspäätöksissä ja ympäristöarvioinnit koko arvoketjun parannuspotentiaalin painopisteiden löytymisessä. Pahaksi onneksi tarjolla on erittäin paljon puutteellisia ja virheellisiä tietoja vertailujen tekemiseen. Jotta vertailu olisi hyödyllistä, työkalujen ja metodien tulee olla erittäin vakaalla pohjalla, kun kyseessä on hyvinkin erilaisten tuotteiden koostumuksia ja toteutuksia, vaikka niitä käytettäisiinkin samoihin tarkoituksiin.  

Yksinkertaistusten vuoksi, liian monet arviot perustuvat liian heikoille ja epäreiluille olettamuksille, jolloin tulokset ovat erittäin harhaanjohtavia. Tyypillisiä virhepäätelmiä aiheuttavat: 

  • energiankäytön ja kustannusten vertaaminen pinta-alan sijaan painon perusteella
  • pitkän käyttöiän aliarviointi, mikä johtaa elinkaarivaikutusten suurenemiseen
  • täydellisen kierrätettävyyden huomiotta jättäminen

Kannustamme arkkitehtejä keskittymään elinkaarivertailuissa tunnettuihin kuuteen indikaattoriin: primäärienergiaan, energiantuotannon aiheuttamaan otsonikatoon, happamoitumiseen, rehevöitymiseen ja fotokemiallisen otsonin syntymiseen. Materiaalien vertailussa tulisi käyttää sellaisia indikaattoreita, joissa tutkimusten tulokset ovat hyvin tunnettuja - mielummin kuin vähemmän tieteellisiä ja vertailukelvottomia indikaattoreita erityisesti toksisuuden, maankäytön ja resurssien kulutuksen aloilla.

Share: 
Kuparin käytön ympäristöedutKuparin käytön ympäristöedutKuparin käytön ympäristöedut

Jatkamalla näiden sivujen käyttöä hyväksyt tietosuojaehdot. Lisätietoja tästä linkistä.

Hyväksy